Image may be NSFW.
Clik here to view.
Vaikka oloni ei niinkään gorgeous ole (kahden valvotun yön jäljiltä), henkarit sitä ovat. Löysin tällaisia taannoin muutamalla eurolla Kodin Ykkösestä, enkä voinut olla ostamatta. Henkareista kun ainakin meillä tuntuu olevan aina pulaa – en tajua minne nekin aina katoavat?! Samalla tavoin kuin sukat ja hiuslenksut… Henkareita tosin ei kyllä pitäisikään hankkia liikaa – jos sillä tavoin välttäisi myös liiallisen vaatteiden hankinnan?
Ihailen vaatehuoneita tai -kaappeja missä vaatteet roikkuvat kaikki samanlaisilla henkareilla. Toisin kuin meillä – lähes jokainen henkari erilainen, osa kymmeniä vuosia vanhoja, loput Ikeasta. Joskus halusin vain mustia henkareita, joskus puunvärisiä, nyttemmin valkoisia. Ja kun nuo kaikki kuitenkin asiansa ajavat niin… olkoonsa sekalainen seurakunta Image may be NSFW.
Clik here to view.
Jota jälleen siis sekoitin lisää näillä kolmella yksilöllä. Vanhoista henkareista (tai hartiapuista kuten vanhempani näitä kutsuvat) en halua luopua sillä ne ovat mielestäni ihanan nostalgisia kaikkine vanhoine vaatekauppojen nimineen.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Näissä kuvien henkareissa olisi kiva roikuttaa vaatteita ihan esilläkin – vaikkapa siinä eteisaulaan haaveilemassani vaatetangossa. Vaikka toisaalta, itse tykkään säilyttää vaatteet vaatehuoneessa tai kaapeissa suojassa pölyltä ja kissankarvoilta.
Kissankarvoista valvottuihin öihin. Nyt kun äitini on hieman pirteämmässä kunnossa (ja pääsee jopa huomenna käymään kotona, ihanaa!), on huolta ja murhetta (ja valvottuja öitä) aiheuttanut tuo meidän toinen munuaispotilas, Otto-kissa. Aloin pari päivää sitten ihmetellä miksi kissa laahaa takajalkojaan ja eilen lääkärissä selvisi syykin – peräpäähän jostain tullut kolme senttiä syvä ontelohaava. Eilisilta meni siis tokkuraista kissaa silitellessä ja erinäisiä lääkkeitä antaessa. Tänä iltana meidän pitäisi itse osata puhdistaa tuo haava ja antaa kissalle jopa peräruiske. Mielenkiintoinen ilta siis tulossa… Kissa alkaa onneksi nyt vaikuttaa suht pirteältä ja käveleekin jo paremmin – oma olo sen sijaan on varsin tokkurainen.
Onko siis ihme, että odotan viikonloppua enemmän kuin mitään pitkään aikaan! Vain elämää, pizzaa, lasi punaviiniä. Ja huomenna lauantaina aion nukkua pitkään. Hieman harmittaa kun kaikki muut bloggaajat taitavat olla Indiedaysin blogitapahtumassa mutta toisaalta, en jaksaisi kyllä minnekään nyt lähteäkään vaikka olisi kutsuttukin. Viime vuonnahan mä sitäpaitsi totesin, että moiset juhlat eivät taida olla minua varten…
Ihanaa kun on perjantai!
